Suomisaundi, suomalaisen psytrancen omituinen sivupolku
Suomisaundi on suomalainen psytrancen suuntaus, joka alkoi hahmottua 1990-luvun jälkipuoliskolla. Sen taustalla oli Goa-trancen rantautuminen Suomeen, mutta Suomessa tyyli alkoi nopeasti elää omaa elämäänsä. Vähitellen siitä muodostui oma tunnistettava soundinsa, jota ei määritä niinkään yksi selkeä sääntö kuin vapaus poiketa säännöistä.
Suomisaundia on kuvattu lajiksi, jossa kuuluu psytrancen perintö, mutta myös huumori, yllättävät käännökset, oudot äänet, melodinen leikkisyys ja halu rikkoa tanssimusiikin tuttuja kaavoja. Siinä missä moni elektronisen musiikin alalaji pyrkii tarkkaan viimeisteltyyn ja toimivaan kaavaan, suomisaundi on tunnettu arvaamattomuudesta. Se voi olla riehakas, lapsekas, psykedeelinen, karkea ja samalla hyvin omaleimainen.
Tyylin synty liittyy suomalaisen goa- ja psytrance-kulttuurin varhaisiin bileisiin ja metsätapahtumiin. Luonto, omakustanteisuus ja alakulttuurinen tekemisen tapa kuuluvat olennaisesti sen historiaan. Suomisaundista ei tullut valtavirtaa, mutta juuri se teki siitä vahvan alakulttuurisen ilmiön. Sen ympärille kasvoi oma tekijäjoukkonsa, omia julkaisuja ja oma kansainvälinen kuulijakuntansa.
Lajiin liitetään usein nimiä kuten Texas Faggott, Luomuhappo ja Salakavala. Etenkin Texas Faggott on nostettu esiin yhtenä niistä kokoonpanoista, joiden kautta moni kuulija oppi tunnistamaan suomisaundin omaksi lajikseen. Vuosien mittaan tyyli on levinnyt Suomen ulkopuolellekin, ja sille on syntynyt harrastajia, DJ:itä ja yhteisöjä useissa maissa.
Suomisaundin kiinnostavuus on siinä, ettei se kuulosta kansainvälisen klubimusiikin turvalliselta keskikaistalta. Se on suomalaisen elektronisen musiikin omituinen sivupolku, joka ei juuri pyydä ymmärrystä, vaan kulkee sitkeästi omaan suuntaansa.
