
Kierikki sijaitsee Oulun Yli-Iissä Iijoen pohjoisrannalla, keskellä laajaa kivikautista asuinpaikka-aluetta. Alue on yksi Suomen merkittävimmistä arkeologisista kohteista, ja sen löydöt ovat muuttaneet käsitystä Pohjois-Suomen kivikaudesta. Aiemmin kivikauden ihmisiä pidettiin usein liikkuvina metsästäjä-keräilijöinä, mutta Kierikin tutkimukset ovat tuoneet esiin kuvan suurista, pysyvämmin asutuista jokivarsikylistä.
Kierikkikeskus avattiin yleisölle vuonna 2001. Sen päärakennuksen suunnitteli arkkitehti Reijo Jallinoja, ja rakennus tunnetaan yhtenä Pohjoismaiden suurimmista moderneista hirsirakennuksista. European Heritage Awards on kuvannut sitä myös Euroopan suurimmaksi moderniksi hirsirakennukseksi. Rakennus sai kansainvälistä huomiota juuri siksi, että se yhdistää nykyarkkitehtuurin, puurakentamisen ja arkeologisen ympäristön.
Kierikin arkkitehtuurissa kiinnostavaa on suhde aiheeseen: rakennus ei jäljittele kivikautta, vaan toimii nykyajan tulkintana paikasta, jonka historia ulottuu tuhansien vuosien taakse. Massiivinen hirsirakenne liittää rakennuksen suomalaisen puurakentamisen jatkumoon, mutta toteutus on moderni tiede- ja museokeskus.
Yksi Kierikin muinaishistorian kiinnostavimmista yksityiskohdista liittyy materiaaleihin. Alueelta on löydetty muun muassa meripihkaa, piikiveä, punaliusketta ja asbestia sisältäviä löytöjä, joita ei esiinny luontaisesti Kierikin ympäristössä. Ne kertovat, että alueen ihmisillä oli yhteyksiä muualle. Kierikin omien taustatietojen mukaan hylkeennahat ja hylkeenrasva olivat arvokkaita vaihtotavaroita, joilla voitiin hankkia piikiveä Vienanmeren alueelta ja meripihkakoruja Itämeren suunnalta. Tämä tekee Kierikistä kiinnostavan myös designin näkökulmasta: jo kivikaudella materiaalien alkuperällä, esineiden muodolla ja käsityötaidolla oli kulttuurista merkitystä. Kyse ei ollut vain selviytymisestä, vaan myös esineistä, vaihdannasta ja yhteisöjen välisistä suhteista.
Nykyisin Kierikki toimii kivikauteen keskittyvänä tiedekeskuksena ja muinaiskeskuksena. Siellä on arkeologinen näyttely, kivikautinen kylä, ansapolku, opastuksia ja käytännön tekemistä, kuten jousiammuntaa ja kiviesineiden valmistusta. Paikka ei siis esittele kivikautta vain vitriinien kautta, vaan rakentaa kokemuksen, jossa tutkimus, arkkitehtuuri ja ympäristö toimivat yhdessä.
