Kaalista kirjaksi
Millainen on hykerryttävä kirjallisuuden ja kuvataiteiden rajamaastossa kukoistava laji, taiteilijakirja, jota on hankala määritellä tyhjentävästi? Entä miten kaalia voi lukea? Tämä teksti on ote Anna Kallion esseestä ”Kansistaan karkaava”, joka on ilmestynyt kirjallisuuslehti Nuoren Voiman Kirja-numerossa (1/2024). Kallio sitoi esseetä varten kaalinlehdistä kirjan, joka keskusteli Artur Barrion lihasta valmistetun Livro de Carnen kanssa.
Kun näin Artur Barrion (s. 1945) Livro de Carnen (1978–1979) kuvan ensimmäisen kerran yliopiston kirjallisuuskurssilla, olin hurmaantunut ja kuvottunut. Barrion taide pyrkii provosoimaan ja aiheuttamaan voimakkaita reaktioita. Lihakirja koostuu yhteen ommelluista suorakaiteen mallisista lihasiivuista. Siitä on jäljellä vain valokuvia, orgaaninen osa on jo ajat sitten mädäntynyt pois.
Portugalissa syntynyt Barrio eli ja teki taidetta Brasiliassa sotilasdiktatuurin
aikana. Livro de Carne on erityisen voimakas, kun sen kontekstin tuntee. Roskat, kehon eritteet ja esimerkiksi vessapaperi kuuluivat Barrion voimakkaasti poliittiseksi tulkitun taiteen halpoihin ja katoaviin materiaaleihin. Livro de Carne on täynnä väkivallan konnotaatiota.
Barrion Livro de Carnea tekee poliittisuuden lisäksi mieli katsella ja tulkita materiaalisesta näkökulmasta. Sitä kautta se alkaa herättää myös toisenlaisia kysymyksiä. Mitä on eläimen lukeminen?
Askartelijan kädet alkavat syyhytä. Kaalikirja nyökkää lihakirjalle kuin etäinen tuttu, mutta toisin kuin Livro de Carne, se ei mätäne alta aikayksikön. Kuvaussession jälkeen kaalikirja siirtyi jääkaappiin. Seuraavaksi se pääsee lillumaan hapatuspönttöön.
Anna Kallio on kirjoittaja ja kriitikko.
