Fiskars Village
Fiskars Village sijaitsee Raaseporissa, entisen Pohjan kunnan alueella. Kylän historia alkaa vuodesta 1649, jolloin Peter Thorwöste sai luvan perustaa Fiskarsiin masuunin ja vasarapajan. Paikka valikoitui teollisuudelle käytännöllisistä syistä: Fiskarsinjoki tarjosi vesivoimaa, metsistä saatiin puuhiiltä ja vesireitit yhdistivät ruukin laajempaan kaupankäyntiin.
Ruukin tuotanto muuttui vuosisatojen aikana. 1700-luvun lopulla alueella käsiteltiin myös kuparia, ja 1800-luvulla Johan Jacob von Julinin aikana Fiskarsissa kehitettiin erityisesti raudan jatkojalostusta. Fiskarsin mukaan kylään perustettiin vuonna 1832 Suomen ensimmäinen hienotaepaja, jossa tuotanto laajeni muun muassa haarukoihin ja saksiiin. Vuonna 1837 perustettiin Suomen ensimmäinen konepaja, joka oli myös kansainvälisesti varhainen höyrykoneiden valmistaja.
Harvinaisempi yksityiskohta Fiskarsin teollisuushistoriasta liittyy ruukkipoletteihin. Suomen kansallismuseon kokoelmissa on 1800-luvulta peräisin oleva Fiskarsin ruukin hiilipoletti. Sen kirjaimet AFT viittaavat Antskogin, Fiskarsin ja Trollshovdan ruukkeihin. Polettia käytettiin sisäisenä maksuvälineenä puuhiilen toimittajille todennäköisesti 1800-luvun puolivälin jälkeen. Tämä kertoo konkreettisesti, miten ruukin tuotanto perustui materiaalien, työn ja paikallisen vaihdannan järjestelmään.
Nykyinen Fiskars Village tunnetaan designin, käsityön, taiteen, ravintoloiden ja tapahtumien keskittymänä. Muutos alkoi erityisesti 1990-luvulla, kun teollisen toiminnan hiivuttua vanhoja rakennuksia alettiin kunnostaa työhuoneiksi, studioiksi ja asunnoiksi käsityöläisille, muotoilijoille ja taiteilijoille. Ensimmäiset taidenäyttelyt järjestettiin vuonna 1994, ja myöhemmin perustettiin Fiskarsin käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijoiden osuuskunta Onoma.
Fiskarsissa kiinnostavaa on jatkuvuus. Sama kylä on toiminut ensin ruukkiteollisuuden keskuksena, sitten suomalaisen käyttöesineiden valmistuksen paikkana ja nykyisin vierailtavana design- ja kulttuuriympäristönä. Vanha teollinen rakenne ei ole jäänyt pelkäksi kulissiksi, vaan sen tiloihin on syntynyt uutta tuotantoa, näyttelyitä, työhuoneita, kauppoja ja tapahtumia.