Ajatuslaukauksia

Taide on kosmisessa mittakaavassa lyhytikäistä. Runoilijat usein uskovat tyhjiin lupauksiin siitä, että taide olisi ikuista. Kieli on ihmeellistä ainetta, joka siirtyy ketterästi maailmojen välillä, ja on hienoa jos tämän tunteen pystyy jotenkin proosassa välittämään. Esimerkiksi linssi tarjoaa aina tietyn katseen ja rajauksen, jota kielessä ei ollenkaan ole.

Havahduin, ettei pidä piiloutua teorioiden taakse vaan luottaa itseensä. Se oli hyvin vapauttavaa. Emmehän me lue siksi, että meistä tulisi älykkäitä, vaan siksi, että se herättää tunteita. On kyse elämisestä.

Olen aina tuntenut vetoa kirjoihin – ne ovat kuin taikaesineitä, jotka ovat sulautuneet osaksi identiteettiäni. Libidinaalinen energia käy jatkuvaa sotaa teoksen aihetta vastaan. Hävityksen erotiikka on hyvin kielellinen asia. Hakeudun myös lukijana sellaisten tekstien pariin, joiden kielestä tunnistan vahvan, kaiken läpäisevän halun.

Toisaalta kirja on enemmän kuin esine. Kosmos itsessään on eräänlainen kirja, joka välittää meille informaatiota jatkuvalla syötöllä. Voimme esimerkiksi lukea tietoa taivaasta katsomalla kaukaisia tähdistöjä ja kysyä itseltämme: millaista informaatiota ne voivat sisältää? Voisiko sivilisaatiomme kehittyä pisteeseen, jossa olisi mahdollista kirjoittaa runo öiseen taivaankanteen? Kuvitelma lienee päätön, mutta oleellista on, että asia on kuviteltavissa.

Onneksi on ja tulee aina olemaan paljon kirjallisuutta, jossa seksiä ei ole lainkaan. Siitä vaan Jane Austenin tuotannon kimppuun, jossa ei ole seksikohtauksia, mutta hyvin jännitteisiä, taloudellisesti painavia romanttisia suhteita. Ja halutessaan voi toisaalta lukea nimimerkkikirjailija Golden Angelin pornografisia teoksia, joissa kuvataan austenilaiseen maailmaan sijoittuvaa BDSM-seksiä.

Pitää nähdä – ei jonkun silmin – vaan niin, että näkee, ja sitten kirjoittaa kuin pieni eläin. Pieni eläin liikkuu maan tasalla, ja siellä on multaa ja hajuja sun muuta, ja sitä kaikkea on fyysisesti todella lähellä. Niin lähellä ja fyysinen täytyy kirjoittajan olla. Olen ehdoton taiteen vapauden suhteen. Ja minulle proosa on äärimmäisen vapauden paikka.