Noidan kirot ja suomalaisen kauhun alku

Vuonna 1927 valmistunut Noidan kirot kuuluu suomalaisen elokuvakauhun varhaisimpiin teoksiin, ja se mainitaan usein Suomen ensimmäisenä kauhuelokuvana. Teuvo Puron ohjaama ja käsikirjoittama mykkäelokuva perustuu Väinö Katajan samannimiseen romaaniin, joka oli ilmestynyt vuonna 1914.

Elokuvan tarina alkaa vanhasta väkivallanteosta. Muinaissuomalaiset uudisasukkaat surmaavat saamelaisen tietäjän, joka ehtii ennen kuolemaansa langettaa kirouksen Utuniemen ylle. Vuosia myöhemmin kirous osuu nuoreen hääpariin, Simoon ja Selmaan. Kauhu ei synny hirviöistä tai verisistä säikäytyksistä, vaan synkästä kohtalon tunteesta, rikoksesta, syyllisyydestä ja anteeksiannosta.

Noidan kirot erottuu monista aikansa kotimaisista elokuvista siinä, että sen tarina pysyy johdonmukaisesti kauhun ja kirouksen ympärillä. Mukana ei ole samalla tavalla keventävää komediaa tai sivuun vievää melodramaattista rönsyilyä. Elokuva on mykkädraama, mutta sen kuvasto ja asetelma liikkuvat selvästi kauhukertomuksen puolella.

Elokuva kertoo Lapista, mutta sitä ei kuvattu Lapissa. Talvisia ulkokuvia tehtiin pääosin Korpilahdella Keski-Suomessa, ja kotajakso kuvattiin Helsingin Munkkiniemessä. Varhainen suomalainen kauhu rakennettiin siis pitkälti mielikuvan, lavastuksen ja maiseman vaihdoksen varaan.

Noidan kirot sai ensi-iltansa syyskuussa 1927. Vaikka se ei ole nykykatsojalle kauhua samalla tavalla kuin myöhemmät lajityypin elokuvat, sen asema on poikkeuksellinen: se toi kirouksen, yliluonnollisen uhan ja synkän kansanperinteen suomalaisen pitkän elokuvan varhaisvaiheisiin.

Elokuvan voi katsoa kokonaisuudessan alla olevan painikkeen takaa.