Löylyn sanoja -loitsu

Runon tulkinta: Serafiina Tuominen

Tuolla saunat lämpiävät,
Tuvat uuet tupruavat,
Ylisillä jumalilla,
Alaisilla maan emoilla;
Tänne löylyt lyötäköhön,
Ve’et viskaeltakohon,
Löyly kiukoan kivistä,
Lämmin saunan sammalista,
Kipeille voitehiksi,
Vammoille valanteheksi!

Terve löyly, terve lämmin,
Terve tervehyttäjälle!
Löyly on poika Auterisen,
Auterettaren tekemä.
Tule löylyhyn Jumala,
Isä ilman lämpimähän,
Tekemähän terveyttä,
Rauhoa rakentamahan;
Luohuttele liika löyly,
Liika lämmin pois lähetä,
Läpi vintilän lävestä,
Napakairan kaivamasta!

Terve, terve löylyseni,
Löylyseni, lämpöseni,
Puun löyly, vetosen lämmin,
Hiki vanhan Väinämöisen!
Puu ompi Jumalan luoma,
Vesa Maattaren vetämä,
Vuoresi on vetosen synty,
Tulen synty taivosesta;
Ei ole löylyn löytämistä,
Lämpösen läpeämistä,
Eikä tuulen tuulemista,
Kovan ilman koskemista,
Ve’en viljan viertämistä,
Ei katehen katsomista,
Kierosilmän keksimistä,
Pahansuovan sortamista,
Minun silmin nähtyäni,
Kourin kuomueltuani,
Suin pyhin puheltuani,
Hengin huokaeltuani.

Lepy löyly, luohu lämmin,
Lyöte maahan liika löyly,
Paha löyly pois pakene
Ulos uksen renkahasta,
Löyly kiukoan kivihin,
Katku saunan sammalihin,
Savu piipusta pihalle,
Tahi ulos usta myöten!

Suomen kansan muinaisia loitsurunoja on kotimaisen kansanrunouden tärkeimpiä teoksia. Elias Lönnrotin keräämät loitsut kertovat ikivanhoista suomalaisista uskomuksista ja taikaperinteistä. Näiden voimasanojen avulla on haluttu parantaa sairauksia ja hallita sekä luontoa että toisia ihmisiä.
Suomen kansan muinaisia loitsurunoja sisältää 233 vanhaa suomalaista loitsua aina kalastustaioista ja syntyloitsuista kansanparannuksessa käytettyihin parannusloitsuihin. Kirjan on toimittanut Elias Lönnrot vuonna 1880.