Joulusaunassa piti olla hiljaa

Joulusauna oli vanhassa suomalaisessa joulussa enemmän kuin peseytyminen ennen juhla-ateriaa. Sauna lämmitettiin jouluaattona ajoissa, jotta talon väki ehti kylpeä ennen iltaa. Päiväsaikaan käyty sauna kuului valmistautumiseen: puhtaana siirryttiin joulun viettoon.

Joulusaunaan liittyi myös sääntöjä, joista osa kuulostaa nykykorvaan oudoilta. Saunassa piti olla hiljaa. Meluaminen, puhuminen tai levoton käytös ei kuulunut hetkeen, jota pidettiin juhlavana ja erityisenä. Hiljaisuuteen liitettiin myös uskomus tulevasta vuodesta. Jos joulusaunassa jaksoi olla puhumatta, saattoi välttyä seuraavana vuonna syöpäläisiltä. Toisissa perinnetiedoissa sama ajatus kytkeytyy kesän hyttysiin: joulusaunan puhelias kylpijä saisi niistä riesan.

Hiljaisuus ei ollut joulusaunan ainoa sääntö. Myöhään kylpemistä vältettiin, sillä yölliseen saunaan liitettiin levottomia uskomuksia ja kummittelun mahdollisuus. Saunassa ajateltiin myös olevan oma haltijansa tai tonttunsa, jonka takia siellä tuli käyttäytyä kunnolla. Talon väen jälkeen sauna saattoi jäädä vielä näkymättömille kylpijöille.

Joulusaunan hiljaisuus oli siis sekä käytöstapa että varotoimi. Löylyssä istuttiin rauhassa, puhe jäi vähiin ja joulun vietto alkoi vasta, kun sauna oli käyty.