Tietoisku: Ennen saunatonttua saunassa liikkui löylyn väkeä

Ennen kuin saunasta tuli koko kansan rauhoittumishuone, se oli kansanperinteessä paljon oudompi ja väkevämpi paikka. Vanhoissa loitsuissa sauna ei ollut vain peseytymistä varten, vaan tila, jossa kutsuttiin lämpöä, torjuttiin kipua, hoidettiin sairaita ja oltiin tekemisissä näkymättömien voimien kanssa. Löyly ei näyttäytynyt pelkkänä höyrynä, vaan elävänä voimana, jolla oli oma alkuperänsä ja omat haltijansa.

Auteretar on näistä ehkä myyttisin. Hänet tunnetaan usvan, sumun ja saunan haltijana, jota on pidetty myös parantavana jumalattarena. Auteretar liittyy löylyyn, kuumeen ja tulehdusten parantamiseen sekä saunan vanhaan pyhyyteen. Hänen nimensä kytkeytyy sanoihin auer ja autere, jotka viittaavat ilmassa leijuvaan usvaan tai sumuun. Siksi ajatus on erityisen hieno: löyly ei nouse vain kiukaalta, vaan kuuluu samaan maailmaan kuin usva, lämpö, hengitys ja näkymätön voima.

Vanhoissa loitsusäkeissä löylyllä on jopa oma myyttinen sukupuunsa. Löylyä kutsutaan Auterisen pojaksi ja Auterettaren tekemäksi. Tämä tekee saunasta paljon enemmän kuin lämpimän huoneen: se on paikka, jossa höyryllä, keholla ja hengellä on yhteys. Löyly voi puhdistaa ja parantaa, mutta sitä pitää myös osata kunnioittaa.

Sanervatar tuo saunaan parantamisen ja vaaran yhtä aikaa. Häntä kutsutaan loitsuissa saunapiiaksi, jonka tehtävä on tuoda lämpö ja löyly saunaan. Samalla häntä pyydetään pitämään liika lämpö poissa haavoista ja kipeistä kohdista. Ajatus on vahva: löyly voi hoitaa, mutta väärässä paikassa se voi myös satuttaa. Sauna ei siis ollut vain rentoutumista, vaan paikka, jossa lämpöä piti käyttää oikein.

Kylyn akka vie saunan vielä syvemmälle vanhaan perinteeseen. Karjalaisessa yhteydessä kyly tarkoittaa saunaa tai kylpyä, ja Kylyn akkaa on tulkittu saunan haltijattareksi sekä saunottajiin ja kätilöihin liittyväksi hahmoksi. Tämä muistuttaa siitä, että sauna on ollut vahvasti myös syntymän, hoivan ja naisten työn paikka. Se ei ollut vain löylyhuone, vaan ruumiin, elämänkaaren ja uskomusten rajatila.

Vasta myöhemmin kuvioihin tuli tutumpi saunatonttu, saunan oma järjestyksenvalvoja ja hiljainen haltija. Ja paljon myöhemmin, kun kansanperinne kohtasi internetin, lauteiden alle ryömi vielä saunaklonkku. Se ei ole muinaisperinnettä kuten loitsut ja haltijat, mutta kertoo hauskasti, miten sauna synnyttää yhä uusia hahmoja: ensin löylyn henkiä, sitten tonttuja, lopulta meemimäisiä laudeolentoja.